Avainsana-arkisto: Hyvinvoinnin joulukalenteri

11.12 Mielenterveys Q&A

Kysymyksiä on viime aikoina sadellut ihmeellisen paljon, joten ajattelin toteuttaa Q&A jossa tänään vastailen mielen hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Kymmenen kysymystä ja kymmenen vastausta

  1. Mikä auttaa sinua jaksamaan arjessa, etenkin nyt kun sinulla näyttää olevan vaikeata? – Se on tosi pitkälle auttanut, että uskon, että jonain päivänä kaikki on taas paremmin ja aurinkokin paistaa🌞 ja myös se, että tiedostan, että vaikka aikaisemminkin on ollut vaikeata niin aina olen kaikesta selvinnyt.
  2. Mikä sai sinut noin ”maahan”? – tää on niin monen tekijän summa. Fyysinen, että psyykkinen kuormitus oli aivan liian kovaa ja yhdessä ne ei ollutkaan täysin sopiva kombo.
  3. Näytät aina niin iloselta ja onnelliselta. Haetko huomiota vaan somessa? – Mä oon aina ollut vähän sellainen, että vaikka huonosti menee ni se normaali ”face” on sellanen pirtee ja positiivinen. Sitä pyrin olemaan. Uskon, että positiivisuus auttaa. Mulla ei oo myöskään aihetta tuoda mun pahaa oloa toisille. Osalle kavereista kerron oikeet tuntemukset ja fiilikset ja muille mun ei tarvitse niitä näyttää. Somessa en hae huomiota. Aika vähän mun ongelmia tänne someen jaan. Pääpiirteittän saatan jakaa kuulumiset, mutta arjen ongelmat sitten tulee ratkaistua ihan muualla.
  4. Miten sait apua, uskalsitko itse hakea? No oikeestaan mulle oli tänne nuorisopsykiatrian poliklinikalle tehty syömishäiriön takia lähete, mutta ei me sit syömishäiriöstä olla puhuttu, ku ei oo senkaa roblematiikkaa, vaan pääasiassa keskustelut on painottunut aivan muihin asioihin. Terveydenhoitajalta sain apua ja se on mulla suurin apu tässä ollutkin 💓. Vaati rohkeutta laittaa viestiä ja mennä tapaamaan.
  5. Mitä mieltä oot saako tässä yhteiskunnassa tarpeellista apua? Rehellisesti sanottuna ei. Ala-ikäiset joo saa, mutta meeppä sitten sinne täysikäisyyden rajalle. Täysikäisenä sulla pitää olla oikeesti suuria ongelmia että saat ammattiapua. Mun mielestä pitäis apua jo herkemmin antaa. Sekä mun mielestä on väärin, että avun saamisesta pitää täysi-ikäisenä maksaa. Kuinka moni hakee apua, kun tietää että siitä joutuu vielä maksamaan?
  6. Millaiset neuvot antaisit nuorelle joka on tosi ahdistunut mutta avun hakeminen pelottaa? ✨ Vaikka kuinka pelottaa niin yritä uskaltaa voittaa itsesi ja hakea sitä apua. Voit kysyä neuvoa vaikka läheisiltä, ystäviltä, koulun henkilökunnalta tai oikeastaan mistä vain.. Ei oo heikkoutta myöntää, että ei jaksa. Vahvuutta on se, että uskaltaa hakea apua ennen, kuin on jo liian myöhäistä.
  7. Miten sun masennus näkyy sun arjessa? No mulla on vaihtelevasti. Joskus näkyy joskus ei. Pääasiassa siinä näkyy, että asioiden tekeminen on todella vaikeata, kavereita en jaksaisi nähä, en jaksa enää ajatella seuraavaa päivää tai viikkoa. En osaa rakentaa tulevaisuuden suunnitelmia ja joskus vaan kertakaikkisesti on sellainen päivä, että mitään ei saa aikaiseksi.
  8. Miten näet vuoden päähän? Tästä tulen luultavasti kirjoittamaan myöhemmin, mutta ensivuonna olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja elän jo suht normaalia elämää kaikkien ihanien asioiden kanssa mitä olen elämääni saanut.
  9. Onko masennus hävettävää tai mielestäsi ”tabu”? Mielestäni masennus on hirveen tabu aihe, tai ylipäätänsä kaikki mielenterveydelliset asiat. Kyllä flunssasta ja muista sellaisista puhutaan, mutta ei sitten jos on ollut vaikka sairaslomalla mielenterveydellisten sairauksien vuoksi. Mielenterveydellisiä sairauksia ei tule hävetä vaan ne on nykyisin arkipäivää niin, kuin muutkin sairaudet. Kukaan ei valitse itselleen masennus tai muita mielenterveydellisiä sairauksia.
  10. Miten ylläpitää mielen hyvinvointia? 🍉Syö hyvää ja ravitsevaa ruokaa (joskus vähän🍕🍬), liiku säännöllisesti ja monipuolisesti kehoa kuunnellen 🤸‍♂️🏃‍♀️, lepää riittävästi 🛌 sekä pidä huolta sosiaalisista suhteistasi, 💬

Lepopäivä

Uskomatonta miten nopeasti aika kiiruhtaa eteenpäin. Nyt avautui jo kaksinumeroinen luukku ja ollaan ensimmäisellä kymmenellä. Reilu 14 päivää niin on juhla päivän aika 🎄🍬.

Tänään puhutaan vähän lepopäivästä. Mulla oli viikonloppuna olo, että en jaksa tätä ainaista suorittamista ja päätin pitää kunnollisen lepopäivän. Päätin todella, että en tee yhtään mitään pakollista ja pyhitän päivän itselleni ja mukaville asioille. Jouduin kyllä aamulla pesemään pyykkiä, koska olin varannut pesuvuoron juuri sille päivällä ennenkuin edes lepopäivää pohdin.

Päivän vietin aamulla pyykkiä pesten, ruokaa syöden ja fitness päiväkirjoja katsellen ja illalla menin vielä joogaamaan 🤸‍♂️ teki kyllä keholle ja mielelle erityisen hyvää koko lepopäivä, mutta erityisesti tuo jooga.

Antakaa itsellenne aikaa levätä ja olla joskus tekemättä mitään pakollista. Se oikeesti antaa paljon energiaa seuraaville päiville. 🤸‍♂️ Musta tuntuu, että taidan pitää koko joulun ajan pelkkää lepopäivää, että jaksaa painaa ensivuoden kuitenkin tietämättömänä mitä tuleva tuo tullessaan.

Lepoa ja joulunodotusta kaikille ihanille lukijoilleni. On muuten älyttömän hienoa nähdä kuinka aktiivisia ihmisiä löytyy, kuinka jaksatte aina tulla katsomaan näitä postauksiani. Itse kuitenkin välillä koen aikamoista painetta, kun postaus pitäisi julkaista, mutta materiaalia ei löydy. Kyllä tää tästä. Katsotaan jaksanko ihan loppuun asti vedellä vai harvennanko jossakin kohtia. 👋🎄

Voisko sitä liikkua hieman Enemmän?

Yhdeksäs luukku avautuu ja on aika taas puhua vähän liikunnasta.

Liikunta on mulle erityisen tärkeä asia ja useimmiten mun on vaikea olla liikkumatta. Ei kuitenkaan niin suuri vaikeus, etten lepopäiviä treeneistä voisi pitää. Aikasemmin se oli jopa niin, että hirveästi ei lepäilly, mutta nykyään lepäillään varmaan senkin edestä, jollain tavalla liikun kuitenkin päivittäin.

Välillä pohdin niitä ihmisiä, jotka eivät liiku ollenkaa tai liikkuu äärimmäisen vähän. Kulkee esimerkiksi kaikki matkat autolla ja tai bussilla, eikä edes harrasta minkäänlaista arki aktiivisuutta , mutta sitten ymmärrän, että heilläkin on jotain muuta mielenkiintoista sen liikunnan tilalla ja heistä on varmaan mukavampi pysyä siellä mukavuusalueella.

Liikkuminen ois kyllä äärimmäisen tärkeää ja sen takia mun mielestä kuitenkin liikunnan tulisi olla yhtenä kansalaiset velvollisuutena, sillä näin ehkäistäisiin niin monia sairauksia ja seurauksia.Nykyään lapsia ei edes hirveästi kannusteta liikkumaan. Ennemmin kannattaisi lapselle ostaa älypuhelimen sijasta jokin harrastus tai uudet urheiluvälineet. Näin luotaisiin liikunnalle mahdollisuus tulevaisuuteen. En kuitenkaan kokonaan sano etteikö nykyään liikuttaisi. Liikunta on lisääntynyt kokoajan. Nykyisin löytyy paljon kaikenlaista mahdollisuutta liikunnalle. Tulevaisuudessa toivottovasti vielä enemmän.

Mä oon ollu kamalan liikunnallinen läpi elämän jopa lapsena liikuin hullunlailla. Aina piti olla juoksemassa tai pelaamassa. Se, että meidän annettiin lapsena liikkua paljon ulkona mahdollisti sen, että liikunnasta tuli joka päiväistä. Kilpaurheilin myös pienestä lapsesta saakka. Kilpailu oli aina se mun juttu.

Usein moni perustelee liikkumattomuuden sillä, että liikunnan harrastaminen on kamalan kallista, mutta hei todellisuudessa liikunnan harrastaminen ei maksa mitään. Harrastukset kyllä maksavat, mutta liikuntaa voi harrastaa myös täysin ilmaiseksi. Kotona voi vaikka ottaa venyttely tuokion, pihalle voi mennä pelailemaan tai juoksemaan. Perheen kanssa voi yhdessä lähtä vaikka touhuamaan metsään, taikka puistoon. Monia keinoja on. Raha ei saa ratkaista liikunnallisuutta. Minä en ole rahallisesti mitenkään varakas ja kuukausi tuloni on aivan minimaaliset, mutta silti pystyn harrastamaan liikuntaa. Siihen viitaten joku päivä puhutaankin liikuntaharrastuksesta ja paljon käytän rahaa liikunnan harrastamiseen.

Nyt liikettä elämään. Jos et liiku ollenkaa tällä hetkellä niin pienikin liikkuminen voi tehä mielelle ja kropalle äärimmäisen hyvää💓 kokeile vaikka, etkä taatusti pety! Jos petyt laittele viestiä mulle!

Huomiseen ihanat 💓

Ajatukset ruuasta

Kahdeksas luukku avautuu ja joulu alkaa lähestymään 🤸‍♂️. Jäljellä enään 16. Päivää ja ne menee varmasti uskomattoman nopeasti.

Tänään vähän puhutaan safkasta. Pohdin vähän omaa syömis käyttäytymistä tällä hetkellä. Moni varmaan tietää, että olen sairastanut anoreksian ja suhteeni ruokaan on välillä ollut tosi ristiriitaista. Välillä on ollut kausia jolloin olen popsinut vain omenoita. Se oli epäterveellistä jos jokin. Pohditaan siintä sitten lisää myöhemmin

Tällä hetkellä syön 5 kertaa päivässä. Pyrin siihen, että söisin suht samaan aikaan, mutta nykyisin en enään elä kello kaulassa. Ruoka saattaa venyä yhteen tai saatan syödä sen jo hyvissä ajoissa yhdentoista maissa. Aamiainen saattaa venyä ja venyykin useimmiten ysiin taikka kymppiin.

Syön suhteellisen samalla tyylillä päivästä toiseen. Välillä vaihtelen aterioiden sisältöä, mutta helpommalla pääsee, kun syö samaa ruokaa niin ei tarvitse pohtia mitä sitä söisi. Kaloreita en enään laske. Suhteeni syömiseen on mielestäni aika suht normaali. Syön pääasiassa terveellisesti, mutta pidän kerran viikossa herkku hetken ja saatan välillä ihan muuten vain ostaa jotain parempaa ruokaa jos mieli tekee.

En ajattele, että mikään ruoka olisi epäterveellistä, kun sitä kohtuudella syö. Enkä myöskään mieti seuraavia ruokia sen mukaan mitä olen edellisellä aterialla syönyt.

Useimmiten huomaan kuitenkin illalla, että kulutukseni on ollut suurempaa, joten joudun iltaisin välillä korvailemaan, jotta energiatasot pysyisivät hyvinä. Kulutan paljon ja tarvitsen paljon ruokaa. Nyt viime aikoina kuitenkin painoni on ollut laskusuuntainen, mutta sitä pyrkinyt hallitsemaan niin, että syön sitten välillä enemmän. Aineenvaihdunta on tällä hetkellä vielä vähän sekaisin, joten painon tarkkailu ei ole tällä hetkellä aivan obtimaalisin seuranta keino.

Nyt täytyy vaan syödä enemmän ruokaa ja toivoa, että paino hilaisi ylöspäin silloin tietäisi, että on kehitystä tapahtunut.

Ihanaa joulun odotusta. Muistakaa syödä hyviä jouluisia herkkuja ja ihan normaaliakin ruokaa 😌 Huomiseen 💓